tiistai 13. toukokuuta 2014

Minä olen iloinen läski,Oletko sinä??

Luin tänään Anna-Leena härköseltä taas loistavan kolumnin.
Se oli niin loistava, että kopioin sen tänne.
Olen ollu aikeissa kirjottaa tänne samaisesta aiheesta, mutta koska tässä tekstissä tiivistyy kaikki mitä ajattelen, niin en viitsi alkaa itse raapustelemaan samanlaisia tuntoja.


"Kuulin uutisen, jonka mukaan Suomessa suunnitellaan taas jotain holhousohjelmaa ylipainoisille ihmisille. Lihavat tyypit ovat kuulemma vastuussa läskeistään myös yhteisölle.
Eivät ole. On jokaisen oma asia, miltä näyttää. Jos haluaa syödä itsensä ennenaikaisesti hautaan, se ei kuulu kenellekään. Kaikki eivät halua pidentää elämäänsä.
Jokin aika sitten pyöri televisiossa ohjelma nimeltä Rakas, sinusta on tullut pullukka! Siinä oma mies tai vaimo toimii laihduttavan pullukan valmentajana. 
Laihduttavat henkilöt olivat lähteneet mukaan vapaaehtoisesti, mutta silti asetelma oli hirveä. Eräs nainen tilitti kameralle: ”Eniten mä vihaan sitä ku se hokee mulle koko ajan että jaksaa jaksaa! Eikö se mitään muuta keksi?”
 


Sanon nyt ihan suoraan, että vihaan liikuntaa. Yhä edelleen lenkkivaatteitten päälle vetäminen aamulla tuntuu tolkuttoman raskaalta. Yhä edelleen pallojumpan samat liikkeet latistavat mielen. 
Se myönnettäköön, että lenkin jälkeen on aina hyvä olo. Kun näkee suihkun jälkeen peilistä raikkaana punottavan naamansa, ei kadu lenkille lähtemistä.
Pallojumpan jälkeen olo on taas vähän kuin imuroinnin: että piti taas käydä tämä sama paska läpi.
 
Miksi sitten liikun? Koska ammatissani lihakset, erityisesti hartiat, menevät muuten täysin jumiin. Tulee kaikenlaisia särkyjä, ja ryhti lysähtää. Suvussamme on osteoporoosia, ja siksi luita täytyy rasittaa.
Tajuan olevani onnekas, koska saan harrastaa liikuntaa virkeänä aamulla.
Mutta voi niitä raukkoja, joita painostetaan lenkille tai salille kahdeksantuntisen työpäivän jälkeen, kun haluaisi vain retkahtaa sohvalle kaukosäätimen kanssa!
 


Maratonia en juoksisi koskaan. Mitä sillä yritetään todistaa? Että ollaan parempikuntoisia kuin naapuri? Että ollaan periksiantamattomia luonteita? Että ollaan vielä hengissä?
Myös käveleminen ilman selvää päämäärää on hullun hommaa. ”Iltakävely.” Voiko olla tylsempää ideaa? Vangit kulkevat ringissä ilman päämäärää.
Ajatus personal trainerista kammottaa. Että pitäisi vielä maksaa siitä, kun joku orjapiiskuri hokee korvan juuressa sitä ”jaksaa jaksaa”?
Monien liikuntainnostus tyssää jo koululiikuntaan. Itse olin aina hiihtokilpailuissa joko viimeinen tai toiseksi viimeinen, vaikka hiihdin verenmaku suussa.
 
Jokaisella on oikeus olla liikkumatta ja reilusti lihava, jos huvittaa. Kauko Röyhkä kirjoittaa romaanissaan Magneetti:
”Oikeastaan Martti ei ollut edes kunnolla lihava vaan lihavan ja normaalin välimuoto, siis sellainen joka haluaisi että sitä pidetään normaalina ja jota kohteliaasti pidetäänkin, mutta joka kuitenkin kaikkien mielestä on vähän ylipainoinen. Kunnolla lihavat pääsevät helpommalla kuin tuollaiset vaa’ankielet. Ne voivat reilusti laskea leikkiä omasta ulkomuodostaan, mutta vaa’ankielet ovat turhamaisuudessaan herkästi loukkaantuvia ja hermostuneita.”
Ihan hyvä pointti.
 
Eräs ystäväni väsyi kuuntelemaan äitinsä valitusta ylipainostaan.
– Joko laihdutat tai lopetat marinan, ystäväni sanoi tiukasti. – Ja jos päätät olla läski, ole sitten iloinen läski!


Ite olen yrittäny olla valittamatta ylipainostani.
KERTOKAA tutut ihmeessä jos siitä valitan. koska minun nimenomainen tarkoitukseni tässä elämässä on olla ILOINEN LÄSKI!


Teksti siis lainattu TÄÄLTÄ! 

Peeäs:Kuvat napsittu äitienpäivänä. NYT vasta meillä noita leskenlehtiä pukkailee..taidan asua sittenkin vyöhykkeellä kuusi enkä kolme :D

19 kommenttia:

  1. Hyvä teksti - täällä myös läski - pyrkii olemaan iloinen läski<3

    VastaaPoista
  2. Kyllä oli hyvä juttu!
    - näinki jossain ton kommentin tosta pallojumpan jälkeen jne... ja repesin jo sillon nauruun.
    Kyllähän nää liikakilot vähä rassaa, mutta en mä niistä kelleen valita, tai ehkä isäntä kuulee. Mutta eipä auttanu painoon mitenkään viimevuanna harrastettu aamulenkki kolmen kuukauden ajan, enkä nauttinu yhtään siitä kun lenkin jälkeen menin suihkuun ja siitä töihin naama punasena. Ja sit viä tuli nää pimeet aamut, Ei kiitos, sanoin siitä "urheilusta".

    Meillä kukkii jo voikukatki ;)
    - ja mökillä nähty jo kaks kärmestä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no teillä on kesä siellä jo pitkällä. meillä kukkuu kyllä käki :O , mutta kukat on jotenki jumittuneet huhtikuulle vielä :D

      Urheilu on urheilua. metsästys on rakas harrastus meidän perheessä ja siinä tulee sitä hyötyilyä ihan riittävästi. Nyt ihme kyllä tuosta lankutuksesta olen innoissani. teen sitä lähinnä sen takia, että tiedostasin vatsalihakseni. Ei liene vaarallista ja pahasta kun ei syö aikaakaan kun muutaman kymmenen cekunttia päivässä eikä edes naama punota sen jälkeen :D sen verran meikin :D

      Poista
  3. Mitä enemmän kiloja,
    sitä enemmän iloja ☺
    Meillä tuli laihan naapurin pikku-tytär viereeni päivä-unille ja sanoi:" Kun sää oot niin pehmonen ja lämmin, ei meidän äiti oo". Minä ainakin olen iloinen läskien läski, enkä aio ruveta nälissäni kiukuttelemaan. =D Saahan ne liikkua ja laihduttaa ketkä tykkää, minä vaan en tykkää =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä myö "muhkeet" ollaan pehmosempia ja muutenki mukavampia.

      Poista
  4. Tämä oli mielenkiintoista lukea! Jokainen kantaa kilonsa itse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nimenomaan. jokainen kantaa kilonsa itse. en todellakaan ole kateellinen jos joku liikkuu. nostan hattua ken sitä haluaa tehdä ja siitä nauttii..miulla vaan on hyvä olla ihteni kanssa näin ja eikös se ole pääasia.

      Poista
  5. Voi kiitos, tuota miekin olen usein ajatellut, miun kilot on miun, mitä se muille kuuluu:))))))

    VastaaPoista
  6. Tykkään aina Härkösen testeistä, mutta tässä oli tosi hyvä pointti. Ihana kirjoitus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. härkösen kirjallisuus kaikessa muodossa kiinnostaa miuta oikeen kovasti. hällä on jotenki tuommonen suora ja selkopuheinen tyyli kirjottaa ja tuoda esille varsin ajankohtasia asioita kaunistelematta. tykkään!!!

      Poista
  7. Mie totta vie olen iloinen läski...olen kolme kertaa laihduttanut ja ne ei ole pysyny...olen myös ollut jopa himoliikkuja (nyt kukaan ei uskoisi, jollei muista) mutta kilot ne vaan ei ole pysynyt ja hyväksyin itseni olemalla se mikä olen..juu jalkoja ja selkää särkee mutta en mie valita...ja lenkkeily ja jumpat jossakin naisryhmässä puhumattakaan jostain kuntosali touhusta ei kiinnsta sitten tipan tippaa...Mie inhoon nitä laihutusohjelmia jutta ja puolen vuoden superdietit..siinä ohjelmassa ihminen vedetään nin äärirajoille että huh huh..ja aina sanotaan et hidas laihtuminen on se oikea ja paras tai se että ruokavalion muuttaminen on se tehokas...entäs ne ulkomaalaiset laidutus ohjelmat...siinäkin pullea mies vetää perässään autoa..toivossa että kun laihtuu niin voi voittaa sen rahasumman joka on luvattu...onko tuossa mitään järkeä...entäs ne henkilöt jotka tekivät kaikkensa ja ei sit laihtunut niin tarpeeksi mutta joutuvat pudotetuksi ohjelmasta...eli niin väärin kun olla ja voi...mutta minkäs teet ihminen on valmis uhrautumaan jos vaan rahasta on kyse, mutta entäs sitten kun ohjelma on ohi ja jäätkin ilman piiskuria ja normaalit kotiolot alkaa...ilman ryhmää ilman kannustusta..
    Siis olen iloinen pullukka, kannan itse kiloni..jos joku ei tykkää lihavista niin sitten ei tarvitse tykätä, näihin sanoin Minä olen minä ja kelpaan kyllä... hyvä kirjoitus oli kivaa ottaa kanaa tekstiin ja aiheeseen...mie nyt taisin sivutakkin hieman omia näkemyksiä asioista mutta yksi yhteinen on se että ollaan iloisia pullukoita ja nautitaan elämästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nuo ohjelmat on kyllä ihan kamalaa kuraa en paremmin sano. joskus oon ajatellu että lihottaakohan ne ittensä tarkotuksella että pääseevät telkkariin?

      Mukavaa kun otit asiaan kantaa, kiitos siitä :)

      Poista
  8. Juu, olen läski. Perinteisesti läskit keskittyy tuonne alaruumiiseen ;).En tiedä mistä tuo A-L Härkönen kirjoittaa, ei itsestään ainakaan. Enkä ole iloinen näistä liioista kiloista, miksi pitäis? Kaapissa olis paljon vaatteita, mitkä mahtuis jos oisin vähän hoikempi.
    Se Rakas, sinusta on tullut pullukka-ohjelma kyllä oli älytön, enkä minäkään tykkäis kuntosalilla, jos joku huutais korvaan"jaksa, jaksa".Saahan sitä kuntoilla vaikka ei vejä ihteensä kipeeksi niissä laitteissa. Tykkäisin käydä kuntosalilla, mut, mut... Jutan (G) ohjelmiakin on tullut katseltua, hyvin ovat monet saavuttaneet hoikkuutensa, miten sitten kestävät sellaisena, kun ohjelma loppuu?
    Minä sain ihan hienosti painoa pois "karppauksella" (en mättänyt läskiä naamaan), mut sitten tuli alettua syömään taas sämpylää ja 10 kg tuli takasin. Nyt kantelen niitä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mulla myös alaruumiissa näyttää roikkuvan enemmän kun yläruumiissa :D hehe..

      Poista
  9. Hienoja kuvia ja ajankohtainen teksti...itselläki neljä lasta yhdeksän vuoden aikana pyöräyttäneenä on nuita ylijäämiä kertyny, vaan siinäpä nuo mukana roikkuu eikä tunnu menoa haittaavan. Se on vaan niin mukavaa; herkutella ja rentoutua kun lapset esim nukkuu :) Kiva blogi sulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt vasta huomasin kommenttisi. kiitoksia siitä.

      läskit on iloinen asia, niille ketkä niihin osaa suhtautua terveesti. miuta ne ei rasita ei omalla lantiolla eikä toistenkaan läskit rasita miuta pätkääkään.
      täällä myös vähän tuota vararengasta jääny lasten teon myötä, mutta smöör smöör..siinä ne menee samalla kun miun raskausarvetkin :D

      kiva kun poikkesit. tervetuloa vaan uudemmankin kerran!

      Poista
  10. Luin tämän ja luin nyt uudestaan ja kommentoin. Todella hienosti kirjoitettu! Ehkä se on omalla kohdallani justiinkin niin, että sitä haluaisi olla hoikempi, että löytäisi paremmin vaatteita, tuntisi itsensä hoikemmaksi jne jne... selityksiä, selityksiä... ehkä se on joku ikäjuttukin... :D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi :)