Kesän odotus.

Osallistuin pitkästä aikaa pienen linnun valokuvauskilpailuun, jonka aiheena oli tällä kertaa kesän odotus.

Minulla henkilökohtaisesti lähtee kesän odotus todenteolla käyntiin ensimmäisten perhosten myötä.

Miten ne ekat onkin NIIN paljon kesympiä kuin loppukesästä.

Tässä oma osallistumis valokuvani.

Kuva löytyy numerolla 13.

Liekkö se minun oma lucky number thirteen sitten ;)

Joka tapauksessa käykää ihmeessä äänestämässä omaa suosikkianne TÄSTÄ!

Kesän odotukseen kuuluu myös multaiset kynnet..

ja koska en omista kunnon multa kynsiä, laittelin eekulta ostamani tekokynnet hillitsemään jumalatonta kynsien puru vimmaani.

kelpaa mullassa nyt mamman möyriä. 

Täytyy kyllä sanoa, että ihmeen hyvin kestäneet halkohommissa tässä parina viimesenä päivänä..

Kiitos eekku vielä tätäkin kautta!!

Arvottukin on..

Osallistujia oli reilusti ja arpalippuja tuli 94 kipaletta kaikenkaikkiaan..

Virallisena valvojana tällä kertaa illi..

Olihan muuten homma saada meidän herra kestämään yhden ainoan valokuvan ajan paikallaan..

Hirmuinen elohiiri se on..

Onnettaren virkaa toimitti herra mehtäläinen, joka perusteellisen kuopimisen jälkeen nosti

Lippus Lappusen, jossa luki:

Onnea kaisis!

Otatkos yhteyttä lauantaihin mennessä, niin saadaan naulakot ja sukulaatit matkaan.

mehtaemanta@luukku.com

Lopuksi kiittelen vielä simply prettyä, joka antoi naulakot arvottavaksi. KIITOS!

Ja KIITOS kaikille osallistujille oikein kovasti!

Mukavaa tiistai iltaa kaikille!!!

Minä ja Luonto

Pieni lintu järjesti valokuvaus kilpailun jonka teemana on minä ja luonto. Minulle luonto on niin moninainen. Luonto edustaa minulle rauhaa, Rakkautta harratusta kohtaan, se on minulle mielenterveysterapeutti,ruuan lähde ja ties mitä.

Ensin ajattelin osallistua tällä kuvalla:

Lapseni mukana sorsajahdissa rannalla. Lempipuuhansa parissa..Vuolemassa erilaisia taideteoksia  omalla pienellä puukolla jonka hän sai syntymäpäivälahjaksi. Luonto saa myös lapsen rauhoittumaan.. Lapseni rakastaa kuunnella erilaisia eläinten ääniä ja opetella matkimaan niitä. Hänet on kasvatettu kunnioittamaan luontoa ja nauttimaan sen antimista.

Toinen ehdokkaani olisi ollut tämä:

Vanha uittotupa kosken äärellä. Itse asiassa sen keskellä. Silta tuonne tupaan on romahtanut eikä ihminen ole halunnut luontoa kunnioittaen uutta sinne rakentaa. Tupa kertoo tarinaa..se kertoo tarinaa siitä kuinka luonnon kanssa ollaan sinut ja kuinka se on aikanaan elättänyt siinä asuvat ja työskennelleet ihmiset. Kuva on otettu venäjältä. Värtsilän ja Sortavalan välimaastosta.

Kuva jolla osallistuin on tämä:

MINÄ JA LUONTO! Täydellisessä symbioosissa. Odottamassa illan hämärtymistä ja alkavaa sorsien iltalentoa. Ei tarvita sanoja.. Voi vain nauttia. keskellä kaunista luontoa, tuulen hivellessä kasvojani, kuunnellen laineen liplatusta ja jo kaukaisuudessa kuuluvaa sorsien ääntelyä. Kohta ne tulevat. Kohta olen tositoimissa. Nyt nautin tästä. Täydellisestä ilmapiiristä seuranani vain minä ja luonto!

Pienen linnun kilpailu ja muut mahtavat kuvat löydät TÄÄLTÄ Käy valitsemassa omasi ja anna äänesi.

Mukavaa viikkoa kaikille!!!

Nostalgiaa..

Pienen linnun sivuilla on menossa ihana valokuvakilpailu jonka aiheena on nostalgia. Minulle nostalgisuus on vanhoja tavaroita jotka herättävät mieleen tiettyjä tuoksuja, hauskoja tarinoita, mielikuvia ja muistoja. Joskus ne yhdistyy tarinoista ja omista mielikuvista jotka olen kuullut muilta. Mitä oma iso-mummoni on tehnyt esimerkiksi kun ensimmäinen mirkoaaltouuni on tullut markkinoille. Tai mitä mieheni mummo ja pappa ovat tehneet kun lapsen lapselle ei kelpaa edes se viides makaroni velli.. 

ensin ajattelin osallistua tällä kuvalla:

Mutta koska kuvassa on värikäs minimehtäläisen retro takki ja nalleketju, ne eivät palvelleet mielestäni tätä hetkeä. Ei tarpeeksi vanhaa, että heräätäisi nostalgisuutta. Vaikkakin tavarat ovat oikeasti vanhoja, mutta ne ovat äitini kirpparilöytö alle vuoden takaa. Ne eivät nyt vaan puhuttele.

osallistuin kisaan tällä kuvalla.

Tämä löytyi vintiltä. Mieheni mummon ja papan juttuja. mutta olen aivan varma, että minunkin iso-mummoni on hurmioituneena selaillut samanlaista. Onhan kyseessä aivan ensimmäiset postimyynti katalogit. Vuodelta 1961. Meidän iso-mummo oli älyttömän kokeilun haluinen tyyppi. Hän tosiaan osti koko kylälle sen ihka ensimmäisen mikroaaltouunin, ihan siitä syystä, että halusi kokeilla. Häneltä löytyi muiden kylän naisten kateudeksi myös ensimmäinen pyykin pesukone. 

Omat muistoni mummosta on kun hänellä on pitkä hopean harmaa tukka sidottuna nutturalle takaraivolle. Essi päällä tallustelee vastaan mökistään. Istuu punaiseen pihakiikkuun ja katselee kukkiaan. Niitä samoja esikoita, neilikoita, narsisseja, liljoja ja akileijoja jotka kukkivat siellä samassa paikassa edelleen. Ikäänkuin nostalgisuus syistä, muistuttamassa siitä kokeilun halusta jota ensimmäiset postimyynti kuvastot saivat aikaan..

Käykäähän äänestämässä suosikkianne: täällä..