Mie olen haaveillu sohvan vieressä olevan lipaston päälle jo pidemmän aikaa jonkun näköstä tuikkosta minkä valossa vois sit tikutella, kun päivä pimenee..
Keväällä sitten sain mama mehtäläisen varastoista itelleni lampun tuunattavaksi.
Miun tuunaus into on vaan ollu lievästi hakoteillä viime aikoina.
Tällä viikolla kuitennii iski jonkin sortin pinspiraatio ja lamppuhan sai uutta ulkonäköä ihteensä.
jalka on jottain savi hässäkkää ja varjostin se vasta oliki ihan karmee..
Näytettäköön nyt sit tässä vaiheessa millanen oli ennen..
Tuo varjostinhan tuntui ihan kagaspäällysteiselle, mutta jos se sitä oli niin pirun hyvin oli kyllä muovi kupuun se kiinni saatu.
Tappelin tunnin sen irrotuksen kanssa ja luovutin. Totesin, että vedän sitten päälle, mitä ikinä nyt keksin.
Sithän mie keksin meidän mumitsun vanhan hiirensyömän rommaanin vuosmalliltansa -32.
Silpuksi vaan ja liima-vesi tärkillä kiinni se tuohon.
Jalkaan laitoin kaks puoli teipillä kiinni tuon ihanaisen posliini sydämen.
Sain sen aikaa sitten Bikkeltä, ja nyt se lopulta löyti sijansa..
Mie tykkään ihan höpsönä tuosta lampusta.
Se lienee päivänselvää, muutenhan se ois jo taas kaapinperällä oottamassa uutta pinspistä..
Käs työ senkkini kiittää ja kumartaa nyt näkee pimeessäkin tikutella menemään :D
Siis minä, ei senkki :D


















































